Ikävä on kova, mutta nyt on toisen hyvä olla eikä satu.
Taika oli aivan ihana ja valloittava. Se saattoi kauankin istua kädelläni tai nukkua katsoessani esim telkkaria. Se ei pelännyt ja välillä se meni möngersi hihaan tai paidan kaulukseen piiloon.
Taika söi ja joi kädestäni. Ihanan luottavainen!
Taikalla oli taustalla jotain neurologista häiriötä tms muuta "vikaa", mutta minulle Taika oli täydellisen ihana lellivauva <3 Se oli kädessäni monta kertaa joka päivä ja siitä tulikin tapa.
Aamulla huomasin että Taika jotenkin hassusti nyki häkin pohjalla ja kun otin sen käteen huomasin että sillä oli jokin kouristuskohtaus menossa. Soitto eläinlääkäriin ja lähdettiin heti autolla ajamaan sinne. Lääkärikin totesi (kuten jo arvasinkin) ettei mitään ole tehtävissä. Taika kouristeli vielä hieman ja päästi pientä ääntä.
Taika taisteli loppuun asti ja jaksoi yrittää jopa putsailla itseään, mutta huomasin kuinka sen voimat alkoivat pettää, enkä halunnut että se kärsii.
Sitten Taika nukahti ihanan rauhalliseen uneen eikä sen tarvinnut enää kärsiä.
Muistoissa säilyy aina ihana muisto yhteisestä vaikkakin liian lyhyestä ajasta. Koen että annoin sille hyvän elämän ja hoidin sitä rakkaudella ja sydämellä viimeiseen asti.
Tiedän että Taika on nyt paremmassa paikassa ja sillä on hyvä olla.
Kaipuu ja ikävä on kova <3
.jpg)
Ensimmäinen kuva, otettu samana päivänä kun kotiutui mun luokse <3
Piilossa <3
Hirssin kimpussa <3
Ihana pörröpää <3
<3 Aina muistoissa <3 Rakas Taika <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti